Alzheimer ja käytöshäiriöt

Käytösoireilla tarkoitetaan dementiaa aiheuttaviin sairauksiin liittyviä psyykkisten toimintojen ja käyttäytymisen muutoksia. Käytösoireiden syntyyn vaikuttavat useat asiat kuten sairauden aiheuttamat muutokset aivoissa, persoonallisuus, elämänhistoria ja ympäristö.

Alzheimerin taudin lisäksi käytösoireiden taustalla voivat olla myös muut sairaudet kuten infektiot. Tällöin potilaan terveydentila on tarkastettava. Käytösoireita ilmenee 90 % Alzheimerin tautia sairastavista potilaista.

Lähimmäiset kokevat käytösoireet yleensä raskaiksi. Käytökseen on kuitenkin potilaan kannalta yleensä selkeä syy. Oireet johtuvat usein muistin heikkenemisestä, jonka vuoksi potilaan on vaikea tulkita ympäristöään tai ilmaista itseään. Useimpia käytösoireita pystytään kuitenkin hoitamaan, joten niistä tulisi kertoa hoitavalle lääkärille.

Alzheimerin taudin käytösoireet ovat monimuotoisia. Ne yleensä lisääntyvät ja vaikeutuvat kun tauti etenee. Niiden ennakoiminen ja tunnistaminen on kuitenkin usein vaikeampaa kuin muistioireiden, koska ne ilmenevät hyvin yksilöllisesti. Tyypillisesti käytösoireet ilmenevät jaksoittain. Potilaalla voi myös olla useita käytösoireita yhtäaikaisesti.

Alzheimerin käytösoireita ovat:
  • apatia, masennus ja ahdistuneisuus
  • aistiharhat ja harhaluulot
  • levottomuus
  • persoonallisuuden muutokset
Apatia, masennus ja ahdistuneisuus

Tavallisimpiin Alzheimerin taudin käytösoireisiin kuuluvat apatia, masennus ja ahdistuneisuus. Niitä voi kuitenkin olla vaikea tunnistaa potilaan huonontuneen kommunikointikyvyn vuoksi. Apatia, masennus ja ahdistuneisuus olisi tärkeää hoitaa, sillä ne alentavat sekä potilaan että läheisen elämänlaatua merkittävästi. Erityisesti läheiset kokevat ne yleensä raskaana potilaan toimintakyvyn merkittävän huonontumisen vuoksi.

Apatialla tarkoitetaan yleistä tunne-elämän latistumista ja välinpitämättömyyttä sekä motivaation ja mielenkiinnon vähenemistä. Vaikka potilas selviytyisi avustettuna päivittäisistä toimista kuten peseytymisestä, se menettää merkityksensä. Tulevaisuus ei kiinnosta potilasta.

Masennus ja apatia sekoitetaan usein keskenään. Masennukseen liittyy kuitenkin piirteitä, jotka eivät ole apatialle tyypillisiä. Toivottomuuden tunteet, epätoivo, itsekriittisyys ja negatiiviset ajatukset tulevaisuudesta ovat masentuneelle potilaalle tavanomaisia.

Ahdistunut potilas on levoton, pelokas tai huolestunut. Hän voi kärsiä hikoilusta, sydämentykytyksistä tai unihäiriöistä. Oireet voivat olla jatkuvasti läsnä tai esiintyä kohtauksittain.

Aistiharhat ja harhaluulot

Aistiharhat eli hallusinaatiot voivat liittyä mihin tahansa aistiin. Näköharhat ovat kuitenkin tavallisimpia. Yleisimmin aistiharhoja on potilailla, joiden kuulo tai näkö on heikentynyt. Yleisiä ovat myös aistivääristymät, jotka eivät korjaannu. Esimerkiksi naulakossa roikkuva takki näyttää ihmiseltä eikä potilaan tulkinta korjaannu takin lähemmästä tarkastelusta huolimatta.

Potilailla on usein myös varastamisharhoja eli hän luulee muiden varastavan omia tavaroitaan. Todellisuudessa tämä johtuu usein tavaroiden hukkaamisesta muistin heikkenemisen vuoksi.

Levottomuus

Tyypillisiä levottomuusoireita ovat tarttuminen, esineiden keräily, vaeltaminen, ääntely tai kiroilu. Levottomuutta aiheuttavat yleensä kipu tai epämukava olo sekä jotkin lääkkeet. Levottomuus voi myös ilmetä äkillisenä katastrofireaktiona, joka voi olla itku-, huuto- tai aggressiivisuuskohtaus. Reaktio voi esiintyä arkisissa tilanteissa kuten peseytymisen tai pukeutumisen yhteydessä, jolloin potilas ei tunne hallitsevansa tilannetta.

Persoonallisuuden muutokset

Vaikka potilaan toimintakyky heikkenee Alzheimerin taudin edetessä, hänen persoonallisuutensa ei juuri muutu. Sairautensa vuoksi potilas ei kuitenkaan aina pysty noudattamaan aikaisempia tapojaan esim. ilmaiseman tunteitaan kiroilematta. Tämän vuoksi läheiset usein kokevat potilaan persoonallisuuden muuttuneen. Lisäksi muut käytösoireet kuten masennus ja apatia saattavat vaikuttaa läheisen kokemukseen potilaan persoonallisuudesta.